2008-9.4. 06:35:15 Keskiviikko

Mikä-mikä-maa ja uneksimisen dilemma

 Toisinaan olen aamulla herännyt siihen, etten ole nukkunut lainkaan ja sitten kestää kauan palautua unesta, jota ei ole koskaan nähnyt. 

 Mutta vielä omituisempaa on, kun nukkuu pitkän aikaa, näkee pitkäkestoista ja omituista painajaista ja havaitsee sen olevan totta. Kuin hahmottelisi pöytää molekyyleistä ja atomeista, tai kuin toteuttaisi Nietzchen ikuista paluuta tai Perhosefekti-elokuvaa.  

 Gilgamesh-eepoksen mukaan ikuisen elämän saavuttaa valvomalla seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Olen päässyt kerran kuudenteen päivään asti. Vituttaa kun nukahdin. Jos olisin silloin tiennyt edellisen, olisin ehdottomasti jatkanut vuorokaudella tai parillakin varmuudeksi. 

 
2008-3.4. 05:50:32 Torstai

Rikka silmässä ja oma malka rokassa

Yhden kerran minä kuljin luonnottomassa metsässä ja maa meni sitten mustaksi kuin pilvet, nostin
    himottoman katseeni ja silmiini kasvoivat terävät piikit enkä tahtonut satuttaa maisemaa
             vaikka

olin hyvin hallitsemattomassa tilassa enkä tahtonut lävistää luomiani sulkemalla niitä minun
        oli tarkoitettu nähdä kaikki ja tämä on silmän pakko

en tahtonut kuitenkaan paikasta pois, minuun oli kasvanut rustoiset juuret
        koska en halunnut liikkua enää ikinä,
luomet menivät kiinni eikä silmiä ollut enää;
                vaikka kaikki oleelliset asiat
olivat olemassa minä en piitannut ja punanahkaiset männyt kasvoivat eteen kaikkialla,
     tiiliseiniin nojailevat miehet kaupungeissa ja ruusutakkiset naiset!

edes tässä mustassa maassa eivät kadonneet myytit eivätkä infrastruktuurit, soitin
        sormilla kiihkeän tangon, riekaleiksi menivät lahjani jo aikaa sitten
nyt läpäisin tyhjyyttä piiloutumalla erääseen Bachin kantaattiin alati ja menin

     sitten niin syvälle siihen että kukaan
            ei enää kuule kun huudan tikapuita avuksi

ja olin vihainen tai pateettinen tai turhautunut enkä hahmota kielten eroja
    sanat
ovat hassuja kun ne eivät ole yhteismitallisia
   
        mustat ja valkoiset koskettimet ja mustat, tuuli heittää hyvästit päivittäin
rakensin olemisenluuloni siihen
        että olen koskematon jumala ja ehtymätön

sitten - kesken kaiken ajattelun ja typerän mutinan -

tulee suustani odottamatta kiihkeä purkaus kuin oksennuksen ääni

ja juoksen kaupunkiin niin nopeasti kuin pystyn

                    katsomaan kun juna ajaa varmasti suoraan ylitseni